Yksinäisyys

Yksinäisyys

Rakastan omaa tilaa. Viihdyn hyvin yksin ja olen totutellut asiaan että ei ole rahaa tehdä mitään. On helppo kieltäytyä refleksinomaisesti kutsusta tai vähintäänkin keksiä usea ”hyvä” tekosyy minkä takia juuri nyt en voi lähteä mihinkään.

Kääntöpuoli on siinä, että kun on totutellut torjumaan kaiken, niin sitä tekee nykyään tottumuksesta, vaikka olisikin mahdollisuus lähteä.

Tulen töistä kotiin ja käyn ehkä kaupassa. Näen ihmisiä kaupungilla, terasseilla ja istumassa kahvilassa ystäviensä kanssa. Yksinäisyyden tunne alkaa valtaamaan mieltäni. Mitä minä teen? Menen kotiin, katson telkkaria, selailen nettisivuja ja sosiaalinen media.

Sosiaalinen media on kaikista pahin. Näen kuinka ihmiset työntävät kasvoilleni onnellisuutta ja parhaita ystäviä ja kuinka korvaamattomia he ovat. Samalla mietin, että onko minulla yhtään mitään?

Olen tehnyt itse päätöksen olla yksin. Taon päähäni että tämä on minun oma päätös ja haluan tätä itse, vaikka olen selkeästi alkanut katumaan päätöstä. Samalla tiedostan että tuskin ihmisiä kiinnostaa pyytää minua mihinkään jos 9/10:stä kieltäydyn.

Välillä yksinäisyyden tunne on läsnä puoli tuntia, joskus koko illan. Välillä sitä ei tule ollenkaan. Seuraavana päivänä tunnen itseni taas voimaantuneeksi. Tästä kierteestä haluan kuitenkin pois.

Hienoa tässä on se, että voin itse vaikuttaa siihen että olenko yksinäinen ja haluanko olla yksin. Joskus on todellakin hyvä olla yksin, mutta nyt haluan aktivoitua ja lopettaa vanhojen relfeksinomaisten rutiinien taakan.

PS. Joku saattaisi pyytää anteeksi näin pitkää taukoa postauksista, mutta minun on täytynyt opetella elämään velkataakan jälkeistä elämää ja myöskin oppia kuinka siitä voi nauttia. Jotta se olisi mahdollista, tarvitsin hiukan etäisyyttä menneisyydestä 🙂

2 Comments

  • LT

    Kiva kuulla sinusta jälleen!

    Tunnistan tästä(kin) postauksesta paljon itseäni. Sosiaalisten medioiden käytön lopetin muutama vuosi sitten tyystin, sisälläni heräävä levottomuus ja riittämättömyyden tunne olivat liikaa.

    Sen jälkeinen aika onkin ollut itsensä ja oman minuutensa etsimistä, välillä päälle puskevaa kuristavaa yksinäisyyttä ja haparointia FOMO -ajatusten kanssa. Kuitenkin luotto siihen, että loppuen lopuksi ne kaltaiseni ihmiset etsivät jotain aitoa, on suuri.

    Ja jos ei muuta, niin olen alkanut tarkkaan miettiä mihin käytän arvokkaan aikani!

    Kirjoittelehan kuulumisia sitten kun siltä tuntuu!

    Vastaa

    • admin

      Kiitos kommentista! Niitä tulee valitettavan harvoin mutta ruokkivat tekemisen intoa kun näkee konkreettisesti että joku vierailee sivulla useammin kuin kerran 🙂 Tsemppiä kevääseen 💪

      Vastaa

Leave a Reply