Työpaikkakiusaamisen kohteena

Tapahtumat sijoittuvat 2012 loppuvuoteen. 

Uusi paikkakunta tiesi myös työpaikan vaihtamista. Ala pysyi edelleen samana mutta firma vaihtui. Alku vaikuttikin lupaavalta ja työpaikalta löytyi alkuun mukavia ihmisiä jotka ottivat paremmin vastaan kuin edellisessä työpaikassa. Harmiksi kaikki eivät olleet samanlaisia.

Silloisessa työpaikassa työskentelimme eri projekteissa ja tämä tarkoitti että yhdessä ryhmässä oli 4-6 henkilöä. Alkuun pääsinkin ns. hyvään porukkaan jossa ihmiset olivat normaalin ystävällisiä ja tunsin että minut otettiin hyvin vastaan.

Se tuntui poikkeuksellisen hyvältä, koska edelliseltä työpaikalta en jäänyt kaipaamaan ketään. Homma ei vain toiminut, enkä tiedä oliko enemmän vikaa minussa kuin muissa.

Yksikin mätä omena voi pilata muiden työilmapiirin

Uudella työpaikka pudotus oli kuitenkin iso, kun minut siirrettiin toiseen projektiin ja uuteen työryhmään. Törmäsin jälleen samaan ongelmaan, että muut olivat tehneet pitkään töitä yhdessä ja tässä ryhmässä oli kaksi vahvaa persoonaa jotka olivat selkeästi dominoivia ihmisiä muita kohtaan.

Tuntui, että muut menivät aina heidän mielensä mukaan ja olivat tottuneet olemaan näiden kahden vahvan luonteen alistamana. Aluksi kaikki menikin ihan siedettävästi, mutta ajan kuluessa huomasin että yhtäkkiä jouduin näiden kahden ihmisen silmätikuksi. 

Ajattelin mielessäni, että älkää nyt helvetissä kaatako minun niskaani enemmän paskaa kun tässä on muutenkin ollut viime aikoina kaikenlaista. Sain kohdalleni erilaista piikittelyä ja monia pilkallisia vitsejä kohdistettiin jollain tavalla aina minuun näiden kahden henkilön toimesta. 

Olen aina ymmärtänyt pienen piikittelyn puolin ja toisin, mutta toistui ja toistui ja se alkoi tuntumaan pahalta. Voi olla, että olisin reagoinut muussa elämäntilanteessa asiaan eri tavalla, mutta nyt tuntui että velkojen tuoma ahdistus vei minulta voimia sanoa takaisin ja vetäydyin ottamaan vain kaiken vastaan.

Mietin, että olinko minä vain helppo maali heille? Veloista ahdistunut, vähän normaalia hiljaisempi ja välillä silloin myös sosiaalisista tilanteista kiusaantunut. Eniten minua ärsytti että muu työryhmä ei puuttunut ivalliseen käytökseen millään tavalla, vaan tuntui että he elivät tilanteessa mukana koska eivät silloin itse joutuisi vastaavan kohtelun alle.

Erikoisinta tässä on, että nämä kaksi vahvaa persoonaa olivat myös erinomaisissa väleissä esimiesten kanssa. Suorastaan hyviä ystäviä. Ajattelin, että en halua sekoittaa pakkaa enempää puhumalla asiasta edes esimiehelle. Velkojen keskellä ongelma kun tuntui hyvin pieneltä asialta. 

Jälleen olin tilanteessa, että aamulla vitutti mennä töihin ja töistä pois lähteminen oli päivän paras hetki. Onko vika minussa? Miten olen jo toisessa työpaikassa putkeen jossa en sopeudu joukkoon? 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *