Tämä kaupunki ei ole minua varten - Velkavanki

Tämä kaupunki ei ole minua varten

Tämä kaupunki ei ole minua varten

Tapahtumat sijoittuvat 2012 loppukesään/alkusyksyyn

Aikaa kului ja tunnetusti aika parantaa haavoja. Erosta oli kulunut hetken aikaa ja uskottelin itselleni, että olen sinut asian kanssa. En silti osannut elää täysipainoisesti omaa elämää, vaan keskityin paljon siihen mitä entinen tyttöystäväni teki. 

Olin osittain katkera erosta, mutta ehkä enemmän olin ongelmissa sen kanssa että olin ihan aidosti velkaongelmieni kanssa yksin. Olisin ehkä jollain aikataululla voinut kertoa asioista silloiselle tyttöystävälleni, mutta nyt se oli mahdotonta.

Työskentely ei sujunut sen paremmin kuin ennenkään. Kaikki asiat lähtivät alusta asti menemään väärään suuntaan. Olin luovuttanut työtovereiden suhteen ja hyväksyn roolini työpaikalla olla se henkilö joka ei oikein juttele kenenkään kanssa eikä kukaan tunne minua. En kuvitellut koskaan joutuvani tuollaiseen tilanteeseen jo pelkästään luonteeni takia, mutta nyt kävi näin.

On aika lähteä

Mitä minulla sitten oli jäljellä enää tässä kaupungissa? Menetin hyvän työpaikan ja tyttöystävän. Ei minulla ollut enää mitään ja kaipasin vaihtelua. Pohdin mielessäni, että olisiko aika vaihtaa paikkakuntaa? Idea kuullosti vapauttavalta, vaikka todellisuudessa pakenin vain ongelmiani. 

Ikään kuin minulla ei olisi velkaa ja kaikki ongelmat poistuisivat kun vain muuttaisin toiselle paikkakunnalle. Se oli joka tapauksessa jonkin uuden alku ja silloin minun ei tarvitsisi edes vahingossa törmätä entiseen tyttöystävääni tai kuulla missä tai kenen kanssa hän on milloinkin ollut.

En kertonut muuttoaikeistani töissä mitään, vaan etsin ensin uutta työpaikkaa ja vasta asioiden varmistuttua ilmoitin töihin että aion lähteä täältä. Loppupeleissä molemmat osapuolet olivat varmasti tyytyväisiä lopputulokseen koska asiat vain lähtivät menemään alusta asti väärään suuntaan.

Kyseinen työpaikka kävi minulle kalliiksi, koska ”jouduin” ottamaan uutta velkaa siksi että vanhoja velkoja oli maksettava pois ja minun työtuntimäärät olivat niin pieniä että hädin tuskin olisin pystynyt elämään silloisella talousosaamiselle vaikka minulla ei olisi ollutkaan velkoja maksettavana.

Perintätoimistot eivät tosin hämääntyneet minun muutostani, vaan olivat hyvin aktiivisia kirjeiden ja puhelinsoittojen puolesta. Yksi ovi kuitenkin sulkeutui ja uusi aikakausi alkoi uudessa kaupungissa. Muuton jälkeen tein yhden kalleimmista virheistäni velkakierteen aikana.

Palaamme siihen velkatarinan seuraavassa osassa.

Leave a Reply