Ensimmäinen maksuhäiriömerkintä

Tapahtumat sijoittuvat loppuvuoteen 2012.

Kaikki pakomatkat päättyvät joskus. Vaikka yritän kaikin keinoin juosta pakoon ja taistella vastaan, mikään ei auta enää. Peli on pelattu kun postiluukusta kolahtaa Asiakastiedon lähettämä kirje.

Tuijotan kirjekuorta ja sen lähettäjää. Tunnen kuinka sydämeni alkaa hakkaamaan lujempaa. Aavistan, että mitä kirje tulee sisältämään, mutta silti toivon sen olevan vain jotain ihan muuta.

Olen jo tässä vaiheessa luopunut perintäkirjeiden avaamisesta, koska tiedän että en voi tehdä niille mitään. Olen tilanteessa jossa minulla on lainaa niin monesta yhtiöstä, että on käytännössä hankalampaa löytää enää yhtiötä josta saisin lisää lainaa. Hirveä tilanne, mutta en halua ajatella asiaa enempää kuin on pakko.

Mutta tämä Asiakastiedon kirje on vain avattava. Olo tuntuu ahdistavalta kun lähden lukemaan tekstiä eteenpäin. Sanat vilisevät silmissäni ja ainoa asia jonka sisäistän on että minulla on nyt maksuhäiriömerkintä. Lyyhistyn eteisen lattialle istumaan ja tuijotan tyhjyyten samalla miettien että miten helvetissä tämä kaikki vain tapahtui?

Samaan aikaan tunnetila on täyttä tuskaa, mutta samalla pieni helpotuksen tunne siitä että enää en todennäköisesti tule samaan mistään lisää lainaa. Toisaalta tiedän, että en tule myöskään saamaan mistään puhelinliittymää, vuokra-asuntoa tai vakuutuksia. Ainakaan ilman korkeita vakuusmaksuja.

Syyllistän itseäni. Olen yleensä rauhallinen ihminen joka ei suutu mistään tai ole muutenkaan aggressiivinen. Nyt tekee mieli purkaa kaikki viha ja pettymys lyömällä lähinnä olevaa seinää nyrkillä.

Voinko kertoa tästä jollekin? En uskalla. En vaan voi. Häpeä on liian suuri. Musiikki on minun ainoa ystävä jonka kanssa voin käsitellä asiaa.

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä
kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään.

(Cheek – Mitä tänne jää)

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *